Minä olen miettinyt jo pitkään mitä oppeja olen saanut kotoa jotka ovat tuoneet minut tähän päivään. Onko ne olleet hyviä? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
En siksi, että haluan murehtia mennyttä vaan siksi, että ei tekisi samoja virheitä uudestaan.
Lähinnä olen miettinyt näitä raha-asioiden kautta.
Meillä on ollut tapana aina säästää. Mitään ei ole ostettu velaksi. Ainut mihin on otettu velkaa on ollut oma asunto. Luottokortteja ei ole kannattanut ottaa. Se raha mitä on ollut käytössä on pitänyt riittää. Ei puhettakaan että ruokaa olisi ostettu velaksi.
Hyviä neuvoja kaikki. Allekirjoitan ne jokaisen!
Silti minulla on ollut ja on vieläkin tarve ostaa turhaa ja hetken mielijohteesta. olen miettinyt mistä tämä johtuu. Onko kyse siitä että kotona ei koskaan perusteltu ostokäyttäytymistä muuten kuin ehkä sanomalla:” Ei ole varaa.” tai: ” Se on turhaa.”
Ei pienestä lapsesta ole turhaa ostaa herkkuja tai uutta barbia..
Ehkä pitäisi omille lapsille osata perustella paremmin. Tarvitaanko neljäs barbi jos tarvitaan miksi se tarvitaan?? Olen käynyt muutamia tällaisia keskusteluja lasten kanssa ja on kivaa huomata että ajatus muuttuu kun sitä pohditaan eikä uusi barbi ole enään niin tärkeä.
On myös hyvä opettaa lapsille ettei aina tarvi ostaa välttämättä mitään jos ei erran tarvi!
Nykyään kulutetaan liian herkästi. Onko se vähän yhteiskunnan painettakin? Kaiken pitää olla uutta. Joka vuosi pitää käydä matkoilla ulkomailla, on muuten niiiiin ankeaa. Kaikkea pitää harrastaa. Ainakin uusi auto on ostettava joka toinen vuosi ja lapsille aina uusia vaatteita.
Miksi?
Tekeekö se onnelliseksi? Ei mua ainakaan. Eikä mulla ole varaakaan.
Onni tulee pienitä asioista jotka on usein halpoja. Minut tekee onnelliseksi läheiset ihmiset. Omat lapset niiden kanssa vaikka pelaaminen kotona tai pihalla olo. Luulen ja toivon, että lapset arvostaa läsnä olevaa vanhempaa enemmän kuin tavaraa.
Toki on joskus kiva kuluttaa, mutta kun siitä ei jää jälkikäteenkään paha mieli vaan hyvä muisto silloin se on minusta oikein.
Säästäminen kannattaa sen olen huomannut Se tuo turvaa ja vähentää stressiä. Aina jos on viimeiset pennoset menossa ja tulee aina jotain yllättävää. Koiran leikkaus, puhelin hajoaa jne. Kun on jotain säästössä ei heti ole miinuksella ja se jos joku vähentää stressiä!!
Oletko muuten tiennyt että oma-asunto ei ole kovin kannattavaa varallisuutta? Minä en, nyt tiedän. Varallisuutta on omaisuus joka tuottaa jotain. Oma-asunto on kuluerä siinä missä ruoka, vaatteet jne. Se ei tuota mitään. Kannattavaa varallisuutta on sellainen josta tulisi tulojakin.
Minä haluan opettaa lapsille siis järkevää kuluttamista, säästämistä, sitä että omaan talouteen voi vaikuttaa ja rikastuakkin voi vaikkei olis rikkaita vanhempia. Raha on taito siinä missä pyöräilykin.
Mukavaa kevättä
Paula
Avainsanat: lapset, opit, raha
mitä sinä olet luvannut tehdä tälle vuodelle?
Minä jäin miettimään onko niistä tullut kaikille lähinnä vitsi?
Luvataan syödä terveellisesti, rueta liikkumaan enemmän jne. jo tammikuun puolessa välissä nämä on jäänyt unholaan.
Miksi luvata jotain jos ei ole aikamustakaan toteuttaa niitä. Mitä tälläisessa opettaa itselleen? Kaikkea voi luvata, mutta ei niitä tarvi sitten pitää.
Miksi luvata jotain jos ei ole edes aikomusta sitä pitää? Miksi huijata itseään miksi päästää itsensä siitä mistä aita on matalin?
Ehkä uudenvuoden lupaukset on vähän vitsiksi muodostunut vaikkei niin tarvitsisi olla. Mitä jos alkaisi puhumaan itselleen totta vaatisi, että lupaukset on pidettävä ainakin itselle. Eikö itsensä pettäminen ole pahinta?
Minä en halua luvata itselleni mitään mitä en voi pitää. Koitan asettaa omat tavoitteni niin, että pystyn ne saavuttamaan ja ne motivoivat minua eteenpäin. Voin nostaa niitä sitten vuoden aikana jos ne on saavutettu ”ennenaikojaan”.
Tälle vuodelle minulla ei ole koirien kanssa tavoitteita. Nukalla aijon kisata agilityssä. Toivon ja uskonkin medän saavan hyviä ratoja joissa onnistumme. Nollatkaan ei mahdottomia ole.
Taloudellisesti aijon pysyä budjetissa enkä tuhlata turhuuteen. Aijon oppia uutta niin rahasta kuin agilitystä.
Muistan ottaa itselleni aikaa ja hemmotella iseäni seä tehdä pieniä tarkeitä asiota joista nautin ja jotka ovat minulle tärkeitä.
mukavaa alkavaa vuotta
Paula
Tässä aamulenkillä ollessa mietin tätä lopuillaan ollevaa vuotta. Missä olen onnistunut ja missä en. Koirien kanssa olen itselleni asettamat tavoitteet saavuttanut, mutta taloudessa en päässyt kaikkiin tavoitteisiin. Näitä miettiessäni muistin ala-asteen opettajan opin. ”Kysykää elämässänne paljon miksi kysymyksiä.” Hän halusi, että kysymme paljon miksi jotta emme vain tee asioita koska joku käskee vaan meille selvitetään syy miksi jotain kannattaa tehdä niinkuin neuvotaan. Vuosien myötä olen oppinut että tamä ala-asteen opettaja oli ihan oikeassa. Tämä on hyödyllinen kysymys olipa kyse mistä vaan. Koiraharrastuksissa kysyn usein miksi en onnistunut? Mikä meni pieleen? Miksi Nuka ei tänään ilmaissut maalimiestä? Miksi Nuka teki tänään valeilmaisun? miksi meillä ei ole jo ensivuoden SM-nollat kasassa?Näitä kysymyksiä pohtiessa löytää useinmyös ne vastaukset. Vastaukset ollessa selvillä on helpompi muuttaa käytöstä niin ettei samaa ”virhettä” enään toista. Tämän aamun talouden kysymykset olivat: ”Miksi en ole saanut kaikkia tavoitteita kasaan? Miksi en ole saanut kunnon kassavirtaa? Miksi en ole pystynyt pitämään kaikkia säästämiäni rahoja? Näihin pitää löytää vastaukset jotka jo on tiedossa ja sitten tehdä ensivuodelle näiden pohjalta suunnitelma ja ei kun toteuttamaan. Kysymällä itseltään ja muilta parempia miksi kysymyksiä alkaa saamaan syyn tehdä asiat toisin. Hyvä kouluttaja sen kyllä osaa selittää
Hyviä kysymyksiä esittäen
Paula
Avainsanat: agility, haku, miksi, SM-nollat, talous
Minäkin innostuin kirjoittamaan blogia. Jotenkin tuntuu, että aika kuluu siivillä eikä oikein mukana meinää pysyä. Olkoon tämä vähän kuin päiväkirja johon kirjoitan ihan omasta elämästä ja omista oivalliksista. Olen jo pitkään miettinyt tätä blogin pitämistä, mutta perus suomalaisena tulee sitten mieleen miksipä minä? Kuka minun elämästä on kiinnostunut? Ei ehkä kukaan, ehkä muutama, se jää nähtäväksi. Usein tulee mietittyä ehkä liikaa mitä muut ovat mistäkin mieltä ja sitten jää kokeilematta asioita jotka haluaisi tehdä. Ehkäpäs olen liian ”vanha” välittämään mitä muut lopulta ajattelee. Keskityn nykyään tekemään asioita koska haluan. Tämä olkoon siis kirjoitus ihan minulle itselleni se on sitten mukava jos muitakin kiinnostaa. Kirjoitan tänne kaikesta mitä teen. Minulla on kaksi lasta 4 ja 6 vuotiaat tytöt. Kaksi koiraa 10,5 v sekarotuinen Jeppe ja 6 v bordercollie Nuka. Kisaan Nukalla agilityssä olen kisaanut myös pk-haussa ja siitä Nuka on valio. Tokossa on tarkoitus kisata taas kun siihen liikenee aikaa. Olkoon se meidän vanhuuden laji. Kirjoitan vielä omista talouden oivalliksista ja omasta talouden kehityksestä. Olen myös innostunut käsitöiden tekiä ja luen kovasti kirjoja joten varmaan tulee näistäkin kirjoitettua.
No niin tästä tämä taitaa sitten lähteä.
Mkavaa matkaa yhdessä tai erikseen.
Paula
Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen blogimerkintäsi. Muokkaa tai poista tämä, ja aloita kirjoittaminen!
